Kantin velvollisuusetiikan arviointia ja vähän muutakin

Eurooppalaisten ihmisten moraalikäsitykset perustuvat enimmäkseen kristinuskon ja Raamatun käsityksiin oikeasta ja väärästä. Useat Raamatun kymmenestä käskystä, esimerkiksi ''älä varasta'' ja ''älä tapa'', ovat yleistettevissä Kantin velvollisuusetiikan mukaan yleisiksi laeiksi. Esimerkit myös ovat yleisiä lakeja, ja toimivat yhteiskunnassamme moraalisina normeina.
                    Kantilaisen velvollisuusetiikan kategorinen imperatiivi kuuluu: ''jokainen voi ja jokaisen pitää pohtia asioita itse, eikä kenenkään pidä suostua mihinkään mikä ei ole järkevää''. Ihminen on siis vapaa valitsemaan ja päättämään itse mikä on ''järkevää''. Kuka määrittää mikä on järkevää? Ainakin jokaisen valtion lait kertovat pääpiirteittäin keskeiset ja yleiset moraalikäsitykset, ja rangaistuksen saa väärinteosta. Yhteiskunta ei toimisi vain jokaisen omalla pohtimisella, mikä on järkevää, oikein ja mikä ei, sillä kaikki (jos kukaan?) eivät näiden valintojen tekemiseen kykene.
                  Ihmisillä on kuitenkin taipumusta ottaa tunteensa mukaan eettisissä kysymyksissä. Kaikkia tilanteita, joissa tunteet ovat mukana ratkaisemassa mikä on moraalisesti oikein, ei voitaisi yleistää laeiksi. Siis, Kantin velvollisuusetiikka ei niinkään ota huomioon tunteita, ja se toimii ehkä yhteiskunnallisella tasolla mutta ei käytännössä jokaisen ihmisen henkilökohtaisissa ratkaisuissa. Teoria on ristiriitainen nähden ihmisten tosielämän valintoihin.
                 Tästä päästäänkin velvollisuusetiikan (osittain) vastaiseen ajatteluun, moraaliseen subjektivismiin, jonka mukaan moraali perustuu ihmisen inhimillisiin tunteisiin ja tarpeisiin. Täysin velvollisuusetiikalle vastakkaista ajattelua moraalinen subjektivismi ei ole, sillä esimerkiksi Kantin lause "Jokainen voi ja jokaisen pitää pohtia asioita itse, eikä kenenkään pidä suostua mihinkään mikä ei ole järkevää" sopii molempiin aatteisiin. Oma pohdinta ja valinnat yhdistävät molempia ajattelutapoja, mutta ne perustuvat vähän eri asioihin, moraalinen subjektivismi enemmän tunteisiin. Toisin sanoen, moraalisen subjektivisimin mukaan moraaliset käsitykset ovat henkilökohtaisia. Tämä taas synnyttää uuden ongelman; onko mitään yleisiä moraalikäsityksiä olemassa? Tehdäänkö moraaliset arvot olemattomaksi?
                Aatteita on monenlaisia, hyviäkin. Suurimmasta osasta löytyy myös ristiriitoja ja ongelmia. Käytännössä, tosielämässä ehkä näiden aatteiden soveltaminen ja sekoittaminen voi olla helpointa elämiselle.